Hauskaa vappua!

Se ois vappuaatto. Mies on töissä, isoin likka koulussa ja pienet päiväkodissa. Kävin taistelemassa tieni läpi hypermarmetin ja sain kun sainkin ostettua vadelmamunkkeja, karkkeja ja salaattitarpeita. Melkoinen määrä vanhuksia ja kotiäitejä lapsineen liikenteessä, vaikka luulin että aamupäivästä olisi ollut vielä rauhallista.

Koko vappuviikonlopuksi on luvattu sadetta, joten taitaa tulla ihan vain kotivappu. Juodaan simaa, syödään munkkeja ja muita herkkuja. Ja puhallellaan ilmapalloja. Isoin likka menee kaverilleen yöksi joten ollaan sitten neljästään huomiseen. Luultavasti muu perhe pelaa Minecraftia ja mä luen.

Lääkkeen aloituksesta on nyt vähän toista viikkoa. Sivareita on tullut aika vähän; päätä särkee välillä, lievää kuvotusta on aamuisin ja pulssi on ollut aika rivakka. Olen joutunut jättämään treenejä väliin kun en ole 120 lepopulssilla  uskaltanut lähteä kahvakuulailemaan tai body sculptingiin. Nyt vaikuttaisi siltä että syke alkaa hieman raihoittua, eli kroppa taitaa tottua tähän 25 mg annokseen. Saa nähdä mitä tapahtuu kun nostan annosta 50 mg:an ensi keskiviikkona. Toivottavasti pumppu ei räjähdä. No, jää nähtäväksi. Mitään erityisiä positiivisia vaikutuksia en ole vielä havainnut, perä ei irtoa penkistä yhtään aikaisempaa helmpommin, mikä on pieni pettymys. Tosin tämä lääke alkaa kunnolla vaikuttaa vasta useamman viikon kuluttua, joten ei auta kuin kärsivällisesti odottaa. Ja minullahan sitä kärsivällisyyttä riittää. Not.

Stratteraa

Syynissä käyty. Ihanainen tohtorini oli sitä mieltä että tällä kertaa kokeilemme Stratteraa. Kotona ollessahan pärjäilen ihan kohtalaisesti ilman lääkettä, mutta nyt kävi niin että sain sekä työ- että opiskelupaikan. Molemmat alkavat syksyllä, ja sitä varten on oltava huomattavasti skarpimpi ja aikaansaavampi  kuin nyt.

Sain reseptin jo viime torstaina, mutta lääkkeen vasta eilen. Sitähän ei tietenkään ollut pikkuapteekkimme varastossa, vaan joutuivat tilaamaan tukusta. Ymmärrettävää toki, en valita. Harmitti vain kun olisin halunnut aloittaa lääkkeen viikonloppuna niin ei olisi ollut lasten kuskaamisia ja mies olisi ollut kotona pitämällä mua vähän silmällä. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan tule mitään pahempia sivareita että saan lapset päiväkodista kotiin kunnialla.

Onpas muuten ollut aika lääkepainotteista viime aikoina. Pitää yrittää jotain muutakin saada näpyteltyä. On vain viime aikoina jääneet aika vähälle huomiolle nämä blogini kun en vain ole saanut aikaiseksi. Mutta jospa se tästä. Aurinko paistaa, kestä tulee ja sen myötä toivottavasti vähän lisää energiaakin.