Kerronpa hieman taustoja tähän aluksi, vaikka tuossa ADDikti on... sivullakin jotain on kerrottu. Olen siis syntynyt -68 pienessä rannikkokaupungissa perheeni esikoiseksi. Sisaruksia siunaantui kolme. Äiti oli perhepäivähoitaja, isä talonmies. Ihan tavallinen perhe siis. Tiesin jo pienenä että haluan isona sairaanhoitajaksi, ja hoitajahan minusta sitten tuli.
Valmistuttuani -90 muutin työn perässä pääkaupunkiseudulle ja jämähdin tänne kymmeneksi vuodeksi. Naimisiinkin ehdin kollegan kanssa sairaankuljettajan työn ohessa. Sitten opiskelin saman alan ammattikorkeakoulututkinnon ja melkein heti valmistuttuani muutin ulkomaille töihin. Ja erosin. Näin jälkeenpäin ajatellen avioero oli se suurin syy ulkomaille lähtöön. Ja syy avioeroon alkoholistipuoliso. Olen niin nössö että lähdin mieluummin karkuun kuin käsittelen vaikeat asiat naamakkain. Mutta en kadu, sillä tuo ulkomailla asuttu aika oli loppujen lopuksi oikein mukavaa vaikka päättyikin ikävissä merkeissä. Sairastuin burn outiin ja masennukseen ja päätin pitää välivuoden Suomessa. Olisin päässyt takaisin entiseen työhöni siis, mutta tuon vuoden aikana tapasin nykyisen puolisoni ja miten sitä sanotaankaan..... the rest is history tai jotain sinne päin.
Bongasin nykyisen puolisoni netin treffipalstalsta, seurusteltiin vuosi, kihlauduttiin ja siitä reilu vuosi niin ensimmäinen lapsemme putkahti maailmaan. Nyt noita yhteisiä on tuossa kaksin kappalein, pieniä vielä molemmat. Myös miehen esiteini-ikäinen tytär asuu luonamme. Minä, joka en koskaan halunnut lapsia, elelen siis täällä kolmen lapsen äitinä. Ja suhteellisen tyytyväinen elooni olenkin pääpiirteissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti