Hyvä elämä

On tää vuoristorataa, on. Nyt on tuon Voxran aloituksen jälkeen ollut taas ihan hyvä elämä. Keittiö on huomattavasti siistimpi, saan tehtyä hommia puutarhassa ihan eri lailla kuin ennen, pyykit hoituu kaappiin heti kun tulevat sisälle saunalta (tai ei ne ittekseen tuu, mies hakee). Panee miettimään miks hemmetissä mä lopetin sen Voxran jos se oikeasti auttoi näin paljon. Vai voiko tää vaan olla sitä että on kesä ja valoisaa? No, joka tapauksessa käyn rahapäivänä hakemassa toisen purkillisen Voxraa ja koitan olla lopettamatta muutaman viikon kuluttu.a

Kesällä on ihanaa kun on valoisaa mutta ei mulle näytä aurinko oikein sopivan. Mikä lie vampyyri olen. Tänään olin vähän enempi ulkona kun meillä oli kaveri lapsineen kylässä. Iltapäivällä havahduin siihen että rapsutan itseäni kun kapinen rakkikoira. Aurinkoihottumaa! Käsivarret ja niska täynnä pientä näppylää joka kutiaa ihan hirveästi. Pitäisi verhota itsensä burkhaan ettei altistuisi auringolle mutta silloin varmaan kuolisin lämpöhalvaukseen. Pelkässä teepparissa ja shortseissakin tulee hiki vaikka ei tekis mitään. Vaan ei saa valittaa.....

Niin vielä tuosta hyvästä elämästä. En muista milloin viimeksi olisin paistanut täydellisen satsin lettuja. Muutama päivä sitten näin pääsi käymään, ja oli vielä litran taikina. Kyllä oli kuulkaa hyviä!

Yksi lammas, kaksi lammasta...

Ei näy Nukku-Masaa missään, prkl. Muutaman yön on pikkuneiti valvottanut ja nyt kun hän nukkuu hyvin en 

muuten vain saa unta. Epäilen että saattaa johtua tuosta pari päivää sitten aloitetusta Voxrasta. Kiva pyöriä valveilla pikkutunneille ja herätä muutaman tunnin päästä pinniksestä kuuluvaan iloiseen "pois" käskyyn. Tai no, ei se aina edes ole iloinen, välillä karjutaan kun päätä vietäis. Toivotaan että tää tästä asettuu. Pitää aamusella kurkata onko unettomuus Voxran sivuvaikutus.

Ja taas Voxraa

Ei se kauaa se hyvä aika kestänyt. Viimeisen viikon, ehkä vähän päälle, oon vain istunut perseelläni saamatta aikaan muuta kun lapsista huolehtimisen ja ruuanlaiton. Aloitin sitten eilen Voxran uudelleen ja (kuvittelenko vai en?) tänään on jo selkeästi parempi olo. Sain aamusta keräiltyä roinia ja likan askarteluroskia lattialta. Jospa Voxrasta kuitenkin olisi apua. Täytynee priorisoida ja ostaa lääkkeitä, kai sitä jostain voi nipistää. Meillä kun ei taloudellisesti ole tiukkaa kuitenkaan vaikka mä aina olenkin persaukinen. Hirvittää jo valmiiksi se aika kun kotihoidontuki loppuu ja jään rahatta. Mutta kun vanhaan ammattiin en enää kykene enkä tiedä mitä muuta sitä alkaisi.... ja olisin kyllä mieluusti tyttöjen kanssa kotona siihen asti kun koulun aloittavat. Tämä sopii miehellekin.

Oon aloittanut psykologikäynnit jokin aika sitten. Yllätyin kovasti kun Kelalta tuli myönteinen päätös, mutta hyvä niin. Siihenkin tosin uppoaa reippaasti rahaa, mutta ei auta kun maksaa. Ihan vielä en ole sisäistänyt mitä noilla käynneillä saadaan aikaan mutta hyvältä tuntuu saada avautua jollekulle ja purkaa mielen solmuja.

Kesä on kyllä kaikeasta huolimatta ihanaa aikaa. Helppoa tällaiselle saamattomalle addille kun ei tarvi ulos lähtiessä kiskoa päälle useita kerroksia vaatteita. Hyppää vain kenkiin ja painelee pihalle. Lapsetkin tykkää kun voi vain kipaista pihalle touhuamaan. Vielä kun oli sellanen kämppä mistä pääsee olkkarista pihalle. Mutta ei passaa valittaa, pääasia että on oma piha niin ei tarvitse joka kerta raahautua puistoon.