Ei se kauaa se hyvä aika kestänyt. Viimeisen viikon, ehkä vähän päälle, oon vain istunut perseelläni saamatta aikaan muuta kun lapsista huolehtimisen ja ruuanlaiton. Aloitin sitten eilen Voxran uudelleen ja (kuvittelenko vai en?) tänään on jo selkeästi parempi olo. Sain aamusta keräiltyä roinia ja likan askarteluroskia lattialta. Jospa Voxrasta kuitenkin olisi apua. Täytynee priorisoida ja ostaa lääkkeitä, kai sitä jostain voi nipistää. Meillä kun ei taloudellisesti ole tiukkaa kuitenkaan vaikka mä aina olenkin persaukinen. Hirvittää jo valmiiksi se aika kun kotihoidontuki loppuu ja jään rahatta. Mutta kun vanhaan ammattiin en enää kykene enkä tiedä mitä muuta sitä alkaisi.... ja olisin kyllä mieluusti tyttöjen kanssa kotona siihen asti kun koulun aloittavat. Tämä sopii miehellekin.
Oon aloittanut psykologikäynnit jokin aika sitten. Yllätyin kovasti kun Kelalta tuli myönteinen päätös, mutta hyvä niin. Siihenkin tosin uppoaa reippaasti rahaa, mutta ei auta kun maksaa. Ihan vielä en ole sisäistänyt mitä noilla käynneillä saadaan aikaan mutta hyvältä tuntuu saada avautua jollekulle ja purkaa mielen solmuja.
Kesä on kyllä kaikeasta huolimatta ihanaa aikaa. Helppoa tällaiselle saamattomalle addille kun ei tarvi ulos lähtiessä kiskoa päälle useita kerroksia vaatteita. Hyppää vain kenkiin ja painelee pihalle. Lapsetkin tykkää kun voi vain kipaista pihalle touhuamaan. Vielä kun oli sellanen kämppä mistä pääsee olkkarista pihalle. Mutta ei passaa valittaa, pääasia että on oma piha niin ei tarvitse joka kerta raahautua puistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti