Tänään oli esikon eskariintutustumispäivä. Hirveä hässäkää aamulla, vaikka mielestäni ajoissa heräsin, herätin ja syötin. Olin itse niin hermostunut varmasta myöhästymisestä, että karjaisin autossa pienemmälle joka narisi ja nirisi jostain ihan olemattomasta (ikkuna olisi pitänys saada auki). Sitten tuli paha mieli kun pikkuinen sieltä takaa takin suojista kuiskasi "anteeks äiti". Pyysin toki anteeksi minäkin ja selitin että äiti on vähän hermostunut kun me ollaan myöhässä mutta ei silti saisi karjua. Tavallista vähemmän olen kyllä nykyään hermostunut, todella positiivista!
Mulla taitaa tulla nyt 4 viikkoa Stratteraa täyteen. Tähän asti oon ollut varma että kuolen ihan just hirveisiin rytmihäiriöhin tai takykardiaan, pulssi kun on levossa paukutellut sellaista 90 - 130 ja verenpaineet olleet koholla. Eilen aamulla kuitenkin mittasin melkein normaalin pulssin (86) ja paineetkin olivat normitasolla. Nukuttuakin olen saanut paremmin kun lääkkeen siirsin takaisin aamuun. Jospa tämä tästä.
Positiivistakin on jo havaittavissa. Kunnon perheenäidin tapaan tuon tullessani ja vien mennessäni. Jos huomaan jonkun tekemistä odottavan jutun, teen sen enkä kävele ohi ajatellen että sitten kohta. Ainoastaan koneella tai telkkarin ääressä jumitan yhtä tehokkaasti kuin ennenkin. Mietin, pitäisikö sanoa miehelle että pistää netin poikki kun lähtee aamulla töihin, ja kytkee taas kun tulee kotiin. Ei vois surffailla tai katsoa Doctor Whota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti