Voi kun osaiskin käyttää rahaa. Mutta kun ei niin ei. Kotihoidontuki ja lapsilisät sujahtavat läpi käsien tuosta vaan, enkä mielestäni ostele edes kauheasti mitään turhakkeita. Lapsille vaatetta ja muuta, näin kesäisin puutarhajuttuja, muutamia lehtiä oon tilannut.... joka kuukausi oon silti persaukinen vaikkei tarvi edes vuokria, sähköjä ym. maksaa. Olisin kusessa jos olisin yksinhuoltaja. Mulla on vielä tapana siirtää laskujen maksua jos tiedän että niitä on paljon. Niinkun ne nyt katoais johonkin, pah. Päin vastoin, kasvavat vain mitä pitempään niitä haudon. Kunnes sitten ystäväni Linforffilta taas muistaa minua perintälaskulla. Aloin äsken maksella laskuja ja tuli ihan fyysisesti paha olo, tärisyttää ja ahdistaa. Pitäisköhän laittaa kaikki rahat menemään miehen tilille ja antaa sen hoitaa laskut...... Peruin omat lehtitilaukseni mutta lapsille haluan edelleen nuo kaksi lehteä tilata, Prinsessan ja Leppiksen. Isoimmalle likalle mummu ja vaari ovat tilanneet Aku Ankan. On vain niin tylsää kun ikinä ei ole varaa ostaa itselle mitään. Vaatteetkin on osin vielä äitiys- ja imetysvaatteita vaikka tuo juniori on kohta kaksivuotias.
Nyt varmaan huudatte siellä kuorossa että mene laiska luuska töihin niin ei tarvi valittaa. Vaan kun omalle alalle en pysty menemään, en fyysisen enkä henkisen kunnon vuoksi. Enkä ole vielä keksinyt mitä muuta alkaisin tehdä. Tässä iässä kun menee opiskelemaan saa jäädä melkein suoraan eläkkeelle. Eikähän kukaan edes halua palkata vastavalmistunutta liki viisikymppistä.
Ihanahan näiden pienten kanssa on olla kotona, olla paikalla kun oppivat uutta, olla kotona kun isompana tulevat koulusta kotiin. Mutta mun elämässä se sitten tarkoittaa sitä että ei ole mitään oma..... Äh, nyt alkaa mennä sellaiseksi narinaksi että paras lopettaa ja lähteä nauttimaan kauniista kesäpäivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti